Cinnamon and cardamom

Suosikkikahvila! Se on vihdoin löytynyt Lontoosta! Sohossa, kiven heiton päässä Piccadilly Circuselta on ihana pohjoiseen makuun sopiva kahvila Nordic Bakery. Kahvilasta löytyvät höyryävän kuumat kanelipullat, Iittalan Teema-mukeista tarjoiltu kahvi (ja kaakao) sekä perinteistä ruisleipää. Tilapäisen koti-ikävän lievittäminen ei ole koskaan ollut näin vaivatonta.
Pelkistetty sisustus muistuttaa erehdyttävästi mitä tahansa kahvilaa Helsingin sydämessä ja vain näkymä Sohon Golden Squarelle paljastaa ettei sijainti olekaan Espa tai Aleksi.

Kahvittelua varten pukeuduin söpöön uuteen Zara-mekkoon jonka kankaassa on ihania pikkuriikkisiä kukkia. Voi olla, etteivät kaikki yksityiskohdat näy kovin tarkasti, mutta mekko oli mielestäni aika löytö. Eikä edes täysin musta! Yritän tästä lähtien käyttää edes yhtä muuta väriä kun mustaa. Saa nähdä miten onnistun.


translate: Favorite coffee shop! I've finally found it in London! In Soho, stone's throw away from Piccadilly Circus is a lovely cafe for northern taste called Nordic Bakery. Hot cinnamon buns, coffee (and hot chocolate) served from Ittala's Teema-mugs and dark rye bread can all be found there. Easing the temporary home-sickness has never been so easy. The minimalistic decoration reminds me of any cafe in the heart of Helsinki and only the view to Soho's Golden Square reveals that the location isn't Esplanadi or Aleksi.

For the coffee I wore a cute new dress from Zara, the fabric is covered with teeny-tiny flowers. It may be that all the details are not visible from the pictures, but the dress is quite a find. And it's not even completely black! From now on I try to wear at least one more colour in my outfits other than black. We'll see how I succeed.

Squirrel!

Yksi parhaista asioista aviomiehen opiskelussa (vaimon kannalta) ovat ennen ensi-iltaa nähtävät elokuvat. Kiireiden takia syksyn elokuvista on jäänyt monta väliin, olen vieläkin pahoillani etten päässyt katsomaan Terry Gilliamin uutta "The Imaginarium of Doctor Parnassus" pätkää, mutta ehkäpä sen näkee teatterissa, kun aika koittaa.

Eilen oli Disney Pixari:n uuden elokuvan "Up" vuoro. Ja sanalla sanoen, se oli MAHTAVA. On kerrassaan ihme miten Pixar pystyy ylittämään kerta toisensa jälkeen odotukset, jotka ovat jo pilvien tasolla. Pixarin Ratatouille oli loistava, Wall-E upea ja tämä uusi Up aivan mahtava. Taustalla on sydäntäsärkevän surullinen tarina vanhasta miehestä. Mies ystävystyy olosuhteiden pakosta nuoren yksinäisen pojan kanssa, vähitellen alkaa elämään jälleen nykyisyydessä menneisyyden sijaan.. ajautuen suureen seikkailuun.

Elokuvan eläinhahmot ovat aivan nerokkaita, olen aina ajatellut, mitäköhän koirien päässä liikkuu ja tämä elokuva tavallaan vastaa siihen kysymykseen. Elokuvan tekijät ovat todella ymmärtäneet koirien käyttäytymisen, niin uskottavia elokuvan karvaturrit ovat.

Animaatiot ovat siitä merkillinen elokuvan laji, että ne joko toimivat nerokkaasti, tai eivät ollenkaan. Up kuuluu ensimmäiseen kategoriaan. Se on viimeisen päälle hieno. Ainoa miinus on pätkän nimi "Up". Se voisi ehkä olla vähän vetävämpi. Mutta toisaalta, ehkä nimi vetoaa nuorempaan yleisöön lyhyydessään ja ytimekkyydessään. Sillä loppujen lopuksi, onhan tämä kuitenkin ensisijaisesti lasten elokuva.


translation: One of the best things in husbands studies (from a wife's point of view) are films seen before the release date. Due to being busy we have missed quite a few this autumn, I'm still sorry for not seeing Terry Gilliams new "The Imaginarium of Doctor Parnassus" picture, but maybe we'll see it in cinema when the moment is right.

Yesterday it was time to see Disney Pixar's new film "Up". And it was literally GREAT. It is almost a miracle how Pixar can always exceed expectations, which are already sky high. Pixar's Ratatouille was awesome, Wall-e brilliant and now this Up is absolutelu fantastic. On the background there's a hearbreaking story of an old man. Due to the circumstances man is forced to make friends with a young, also lonely boy and starts living in present instead of past.. and gets into a great adventure.

The animal characters of the film are genious, I've always wanted to know what dogs are thinking and in a way this film answers to that question. The makers of this movie have really understood the fundamental behaviour of dogs, so credible the doggies of the film are.

Animations are such a peculiar film category. Animations either work geniously or not the slightest. Up belongs to the first group. It is fine up to a scratch. Only downside is the name, "Up". It could perhaps be a bit more exciting. But, on the other hand, maybe the name in its conciseness, will appeal to the younger audience. Because, after all, this is first and foremost a film for kids.

Bows, Fringes and Grannypurses

by Magdalena K., 23 year old Blade runner from Oslo

by Rhiannon L., 28 year old girl from Atlanta

by Saskia A., 18 year old wearing mittens from oxford

by Chloe S., 19 year old Photographer Designer Hybrid from Anderson St.

Katselin http://lookbook.nu sivustoa ja nämä tyylit erottuivat edukseen. Nyt tuntuu joka paikassa olevan kyse vain niiteistä, nahkasta, pvc:stä ja statement vetoketjuista joten ajattelin että olisi vaihteeksi kiva nähdä jotain muuta. Jotain ei niin "rankkaa". Ajattelin sanoa jotain persoonallista, mutta mikä nykyisin on persoonallista, kaikki ottavat vaikutteita jostain ja kuuluvat johonkin heimoon, hekin jotka eivät tietoisesti muodeista välitä.

No mutta, takaisin asiaan. Eivätkö nuo rusetit, hallitut väriyhdiselmät, tyttömäiset hiusleikkaukset ja isoäidin käsilaukut toimikin upeasti! Minä tykkään!


translation: I was looking at the http://lookbook.nu pages and thought these styles stand out. It seems fashion has been all about is studs, leather, pvc and statement zippers lately so I thought it would be nice to see something different for a change. Something not so "tough". I was going to say something a bit more personal, but what is personal anymore, everyone takes influences of something and belongs to some tribe, even they who claim not to care about fasion.

Oh well, let's get back to the point. Don't those bows, controlled colour combinations, girly haircuts and grandmum purses work well! I like!

500 Days of Summer

Partygoer: So Tom, what is it that you do?
Tom: I write greeting cards.
Summer: Tom could be a really great architect if he wanted to be.
Partygoer: That's unusual, I mean, what made you go from one to the other?
Tom: I guess I just figured, why make something disposable like a building when you can make something that last forever, like a greeting card.

Elokuva 500 Days of Summer on lupsakka elokuva mahtavalla dialogilla. Juoni on passivis-agressiivisuudessaan aika keskinkertainen, mutta ei dialogivetoisen elokuvan tarvitsekaan olla juonenkäänteiden ruhtinas. Elokuvan casting on täynnä loistavia valintoja, Linnunradan käsikirja liftareille -elokuvasta tuttu Zooey Deschanel on erinomainen Summer eikä Kolmas kivi auringosta -sarjan Joseph Gordon-Levitt:kään ole yhtään hassumpi Tomin hahmossa.

Lienee parempi etten jäsentele elokuvan juonta sen koommin, mutta sen sanon että tyylitietoisille tämä elokuva on makeaa mahan täydeltä. Summerin asut ovat mahtavan romanttisia, hulmuavat helmat vintagea parhaimmillaan, hiusleikkaus suoraan 70-luvulta ja asunnon sisustus korea kuin karkkipaperi. Erityisesti tykkäsin Summerin romanttisista hiusnauhoista, kellohamehelmoista ja kodin sinivalkoisesta kuviotapetista.

En välttämättä sanoisi tätä elokuvaa täydelliseksi tai maailmaa järisyttäväksi, mutta visuaalisena hemmottelu elokuva toimii erinomaisesti ja dialogi kyllä saa kyynisemmänkin hymyilemään.


Translation: Film 500 Days of Summer is a cosy film with a great dialog. The plot is quite mediocre and passive-aggressive, but hey, who said the plot of a dialog centred film should be the full of twists. The casting of the film is excellent, Zooey Deschanel, famous from the "Hitchhiker's Guide to the Galaxy", is brilliant in Summer's role and Joseph Gordon-Levitt, from Tv-series "3rd Rock from the Sun", isn't half bad as Tom.

It's probably better I won't go into too much detail with the plot, but I'll just say for those interested in styles this film is a treat. Summer's outfits are fantastically romantic, the floaty hems are vintage at it's best, haircut straight from the seventies and the decoration of the flat colourful like a candy wrapper. What I especially liked was Summer's romantic hair ties, bell skirts and blue-white wallpaper.

I wouldn't necessarily call this film by any means perfect or earthmoving, but as a visual treat the film works brilliantly and the dialog will make even the more synical ones smile.

Toiset aloittavat syksyllä uuden urheilulajin, toiset bloggauksen

Parasta kai alottaa aivan alusta. Olin jotenkin aina ajatellut, ettei bloggaaminen ole "mun juttu". En ollut nähnyt monia kiinnostavia blogeja tai ainakaan jaksanut uppoutua niiden tarinoihin syvemmin. Tämä kaikki kuitenkin muuttui kertarysäyksellä, puolivahingossa. Googlasin jotain, jouduin eräälle muotipainotteiselle blogille, jonka linkeistä toiselle, jonka linkeistä kolmannelle ja whhuumps! Olin koukussa. Nyt lueskelen tietyt blogit päivittäin ja tulin siihen lopputulokseen että jos niitä on niin hauska lukea, saattaisi omakohtainen kirjoittaminenkin natsata. Joten tässä tämä nyt on, elämäni ensimmäinen blogi. S'il vous plait!






Kuviin on ikuistunut lähdön hetket Lontooseen juhlistamaan syksyn alkua. Menimme Sohoon pubi-illalliselle (pelkäsin jotain pekonipapulautasta, mutta listalta löytyi onnekkaasti vuohenjuustosalatti, good times!) ja muutamalla lasilliselle. Jouduimme osaporukan painostuksesta sohon gay-alueelle, jota en ollut koskaan aikaisemmin hahmottanut vähemmistöseuduksi, mutta hei, mikäs siinä. Hievahtamattoman 50 metriä pitkän jonon lannistamana jätimme kuitenkin poikapoikien klubin väliin ja päädyimme kyseisen alueen kenties ainoaan peruspubiin.. nauttimaan chardonnayta muovimukeista.. hmm, maassa maan tavalla.

Juosten ehdimme metrosta viimeiseen junaan, henkihieverissä, mutta tyytyväisinä. Hauskaa oli ja vielä hauskempaa se että ehdimme junaan. Aamujunan odotus olisi vienyt aikaa noin kuusi tuntia joten hyvä näin. Vaikka seuraava päivä kului lähinnä latitudetilassa ja aikaansaamissaldo jäi melkoisen vähäiseksi, päällimmäiseksi tunteeksi illasta jäi: lontoossa pitäisi ulkoilla useammin!