Thirst

Poster of "Thirst" and promotional photos from Korean Vogue

Some of the scenes from "Thirst"

Näimme hiljattain korealaisen Park Chan-Wookin elokuvan "Thirst" miehen koulun elokuvateatterissa. Tämä elokuva, alkuperäiseltä nimeltään "Bakjwi", sopi hyvin Halloweenin aikaan sillä verenpunaisista kuvista ja öisistä maisemista ei ollut pulaa. Pelkäsin alun perin että tästä elokuvasta ei hyvä seuraa, sillä en ole mikään kauhun/verimässäilyn ystävä. En juurikaan kestä katsella varta vasten väkivaltaisia kuvia, niistä tulee vain etova olo. Tästäkin elokuvasta tuli etova olo. Mutta se oli vain pikkiriikkiset hetket elokuvaa. Suurimman osan ajasta filmi oli varsin viihdyttävä, humoristinen, tyylikäs ja usein jopa kaunistakin katseltavaa.

En ole tietääkseni nähnyt Park Chan-Wookin elokuvia aikaisemmin, mutta saatoin selkeästi nähdä jo tästä yhden elokuvan otoksesta että hänellä on hyvin omintakeinen tyyli. Kuvat ovat täydellisen hallittuja, sommittelu hillittyä, juoni epätavallinen ja näyttelijätyö taidokasta. On paljon elokuvia joita on "ihan kiva" katsoa, mutta joita ei ole kuvattu erityisen upeasti. On jännä miksei. Jos valaistus, lavastus, värit, asut ja näyttelijätyö ovat kunnossa, upean kuvan tekeminen ei ole sen hankalampaa kuin "ihan kivan" kuvan. Miksi silti niin harvat elokuvat yltävät kuvallisesti upeuteen. Kyse lienee on taidosta. Hetkittäin tämä Bakjwi-elokuva muistutti kuvaukseltaan Roger Deakinsin kuvaamaa Revolutionary Road filmiä joka sekin oli niin upeaa katseltavaa että lähes jokaisesta kuvasta olisi voinut tehdä kuvan tauluksi taidegalleriaan.

Juonellisesti tämä elokuva tuskin on uusi lempifilmini, mutta olen silti varsin tyytyväinen että se tuli nähdyksi. Elokuva kertoo papista joka päättää uhrata itsensä lääketietelliselle kokeilulle. Kuin ihmeen kaupalla hän selviytyy kokeesta, mutta muuttuu vamppyyriksi. Hän tutustuu nuoreen traagisen elämän kärsineeseen naiseen ja he alkavat tapailla salaa. Elokuvan juoni ei selitä miksi pappi alun perin halusi lähteä mukaan lääketietelliseen kokeiluun eikä muutenkaan liiemmin selittele hahmojen motiiveita, mutta merkillinen sekoitus ihmiskohtaloita juonessa silti on. Erityisen hyvin mielestäni näyttelee vasta 22 vuotias Kim Ok-vin nuoren Tae-joo naisen roolissa. Myös Song Kang-hon näyttelemä pappi Sang-Hyeon on sympaattinen hahmo joka kamppailee omien mielitekojensa ja moraalin kanssa.


translation: We saw Korean film "Thirst", directed by Park Chan-Wook, in the cinema of my husbands school recently. This film, originally titled "Bakjwi" was a very good choice for Halloween season because it didn't lack bloody images or nightly scenery. At first I was afraid that going to see this film wouldn't lead into anything good. I'm not a big fan of horror or splatter. I can't bear to see violence for violences sake, that just makes me feel sick. This film, too, made me film sick. But that was only tiny moments of the film. Most of the time the film was very entertaining, humorous, stylish and often even beautiful to look at.

I don't think I've seen Park Chan-Wook's films before, but I could clearly see from this sample of one film that he has a very distinguished style. The cinematography was perfectly controlled, compositions discreet, plot unusual and the acting elaborate. There are many films which are "nice to look at" but which haven't been shot particularly wonderfully. It's weird why not. If the lighting, set, colours, outfits and acting are working, making a wonderful shot shouldn't be more complicated than making "an OK" shot. Yet films that are visually stunning are so rare. This is probably due to skills. The way this Bakjwi-film was shot reminded me of Revolutionary Road shot my Roger Deakins, that film too was so beautiful to look at that almost all the shots could have been made into still images to hang on an art gallery.

In plot wise this film is hardly my new favorite film, but I'm still glad I saw it. The film tells a story of a priest who decides to sacrifice himself to a medical experiment. He makes a miraculous recovery but turns into a vampire. He gets to know a young woman who has suffered a tragic life and the two begin to meet each others in secret. The plot doesn't explain why the priest wanted to be part of the medical experiment nor explain any other motives of the characters, but there is still a bizarre mix of destinies. Kim Ok-Vin, who's only 22 years old acts very well in the role of a young Tae-joo. Also the priest Sang-Hyeon played by Song Kang-Ho is a sympathetic character struggling to find his balance between lust and moral.